Vanha Kaivos mustavalkoinen miljöökuva 1950-60-luvulta.

Historia

Vuo­si­sa­dan alus­sa Outo­kum­pu oli vie­lä pie­ni kylä Kuus­jär­ven pitä­jäs­sä Savon ja Kar­ja­lan raja­mail­la. Kupa­ri­mal­min löy­ty­mi­nen vuon­na 1910 käyn­nis­ti teol­lis­tu­mi­sen ja kehi­tyk­sen.

Kai­vos­toi­min­ta muo­va­si Outo­kum­mus­ta oma­lei­mai­sen, maam­me mer­kit­tä­vim­män kai­vos­kau­pun­gin. Kan­sain­vä­li­sek­si kas­va­neen Outo­kum­pu Oyj:n toi­min­ta alkoi Van­has­ta Kai­vok­ses­ta ja jat­kui myö­hem­min Mök­ki­vaa­ral­la, Kere­tis­sä ja Vuo­nok­ses­sa. Kai­vok­sis­ta saa­tiin kupa­rin ohel­la sink­kiä, nik­ke­liä, kobolt­tia, rau­taa, kul­taa ja hope­aa ja sel­lai­nen his­to­ria, jos­ta voi olla monel­la tapaa ylpeä. Kai­vos­toi­min­ta päät­tyi Outo­kum­mus­sa vuon­na 1989.

His­to­rian­sa ajan ovat outo­kum­pu­lai­set kai­vau­tu­neet läpi har­maan kiven, rai­van­neet ja luo­neet itsel­leen elin­kel­poi­sen ja nyky­ai­kai­sen kau­pun­gin, jon­ka tule­vai­suus on suo­raan ver­ran­nol­li­nen omaan itseem­me: me vaa­dim­me vireyt­tä, ennak­ko­luu­lot­to­muut­ta ja uskal­lus­ta. Nämä omi­nai­suu­det pys­tym­me saa­vut­ta­maan kun­nioit­ta­mal­la edel­lis­ten suku­pol­vien ahke­raa ja perik­sian­ta­ma­ton­ta elä­män­työ­tä.